headerphoto

Historia

Toiminta alkaa

Sääntöjenmukainen Metsäyhdistyksen kokous pidettiin kunnantalolla 11. päivä joulukuuta 1915. Esimieheksi valittiin Juho Torppa, rahastonhoitajaksi Matti Viljami Pernu ja toimikunnan jäseniksi Erkki Honkimaa, Antti Asujamaa ja Juho Oskari (J.O) Karhulahti. Valittujen toimiaika käsitti vuodet 1916-18.

M.V. Pernu pyysi ja 24.07.1916 eroa rahastonhoitajan toimesta, ja hänen tilalleen valittiin K.V Marttila. Toimikunnalla oli nyt "monta rautaa tulessa". Kassasta piti erottaa virkataloille ja Ullavan kunnalle tulevat osuudet. Oli sovittava niiden sarkojen tilityksestä, jotka jaossa tulivat Passojan, Ojalan ja Myllykankaan taloille, oli suoritettavametsän arviointi ja leimaus myyntiä varten, oli palkattava kolme metsän vartijaa, ja oli otettava palovakuutus niille puille jotka rinnankorkudelta ovat alle 19 cm.

Passojan, Ojalan ja Myllykankaan saamat sarat olivat hakkaamatonta metsää ja taloja hirvitti tilitys. Asia sovittiin niin, että metsäyhdistys hakkauttaa luovutettavat alueet ja talot vapautuvat tilityksestä. Metsä myytiin huutokaupalla 15.08.1916, ja ehtona oli että tavara piti olla jaettuna 18. huhtikuuta mennessä seuraavana keväänä. Himangan saha tarjosi 7 100 mk, mikä hyväksyttiin.

Metsän leimaus alkoi 20. kesäkuuta 1916 Tapion konsulenttien johdolla, palkkio 1 100 osametsän arvosta. Leimaus koski niitä puita, jotka rinnankorkeudelta täyttävät 9 tuumaa. Työtä varten ostettiin 10 leimauskirvest, ja palkkojen maksuun otettiin 5000 markan laina Kunnan Säästöpankista. Alfred Porko oli leimauksen kirjur ja Väinö Asujamaa rahastonhoitaja. Leimauksen kulut olivat 8 311 mk,. Joulukuulla 1916 kävi neljän miehen toimikunta arvioimassa pienempää puustoa ja ehdotti sen myymistä 10cm:n kantomittaan asti. He arvioivat lehtipuuta tulevan 30 000 m3 ja propsitavaraa 60 000 m3.

Puuta oli ennennäkemätön määrä, kun leimattuja tukkeja oli 347 961 runkoa.

 


 

1700 - luvulla

Alue jäi 1700- luvun lopun isojaossa Kälviän tervaruotujen yhteisalueeksi. Koska isojako Kälviällä 1770- luvulla alkoi metsistä, niin ne ehdittiin jakaa yksityisten manttaalinomistajien kesken ennen Kustaa Kolmannen määräystä, että ns. ”ylijäämämaa” menee kruunulle. Lähipitäjien isot valtionmaat ovatkin perua myöhemmin tehdystä metsien isojaosta.

Hiljaiseloa 1800- luvulla

Hirsimetsä oli kaukana asutuksesta, joten metsän hyödyntäminen oli vähäistä 1800- luvulla. Alueelta oli lupa ottaa puuta vain tilojen rakennuspuuksi, jonkin verran otettiin myös tervanpolttoon ja polttopuuksi. Puusto säilyi aika koskemattomana ja lisääntyikin mutta myös lahosi. Isojaon järjestely 1800- luvun lopussa rauhoitti hakkuut kokonaan 20 vuodeksi.

1920- luvulla ensimmäiset määrämittahakkuut

Hirsimetsän metsäyhdistys sai säännöt vuonna 1900, jolloin puunmyynti tuli mahdolliseksi. Säännöt tulivat kuitenkin voimaan vasta 1915 isojaon järjestelyjen valmistuessa. Ensimmäinen myynti tehtiin keväällä 1917. Puuta oli leimattu 347 961 tukkirunkoa ja hakkuuaika määrämittahakkuulla oli 7 vuotta. Puuta lienee kertynyt ainakin 300 000 m3. Hakkuut toivat työtä sadoille miehille ja hevosille.

30- luvun suuret savotat

Melkein heti ensimmäisen savotan päätyttyä ryhdyttiin suunnittelemaan uutta kauppaa. Kauppa tehtiin vuonna 1929. Ostajalla oli oikeus hakkauttaa ja poisviedä, noudattaen kulloinkin metsälakia, asetuksia ja muita määräyksiä Kälviän Metsäyhdistyksen 12 241 hehtaarin alueelta sekä havu- että lehtipuut sen mukaan kuin lait ja asetukset sallivat. Pula-ajan vuoksi ostajan rahapula johti kuitenkin kaupan raukeamiseen vuonna 1932. Seuraava kauppa tehtiin englantilaisen Finnish Timber Supplies Ltd kanssa vuonna 1935. Kansainvälisyyttä lisäsi se, että hinta määriteltiin puntina. Hakkuuaikaa havupuulla oli kauppakirjan mukaan 23.11.1940 ja lehtipuulla 23.11.1943 saakka. Hakkuut tehtiin hyväksyttyjen hakkuusuunnitelmien mukaan, sillä metsät oli rauhoitettu ensimmäisen määrämittahakkuun jälkeen vuonna 1929. Taas oli töitä tarjolla 200 hevoselle ja 300 miehelle.

Metsänhoito alkaa

Suurien määrämittahakkuiden ja sota-ajan puun käytön jälkeen metsät olivat huonossa kunnossa. Ensimmäisiä metsänkylvöjä tehtiin jo 30- luvulla, mutta varsinaisesti metsänhoito sai vahvistetun aseman vasta sääntöjen uudistuksessa vuonna 1949. Ojituksia tehtiin 50- luvulta lähtien ja 60- luku oli jo suurten risusavotoiden ja metsäteiden rakentamisen aikaa.

Kotkannevan soidensuojelualue

Luonnonsuojelu nousi esille 70- luvulla. Hirsimetsän alueella sijaitsee useita laajoja, suojelun kannalta arvokkaita avosuoalueita. Toimenpidekieltojen ja neuvottelujen jälkeen Hirsimetsä perusti Kotkannevan alueelle vapaaehtoisen suojelualueen, jonka kokonaispinta-ala on 2 970 ha, myöhemmin yhteismetsään on perustettu myös yksityinen vanhojen metsien suojelualue. Hirsimetsä lieneekin siten hoitanut oman osuutensa yksityismetsien suojelussa.

Metsäsuunnitelmat kertovat puuvarojen kasvusta

Ensimmäinen virallinen metsäsuunnitelma tehtiin vuonna 1982. Silloin saatiin ensimmäistä kertaa tarkkaa dokumentoitua tietoa yhteismetsän puustosta, kasvusta ja hakkuumahdollisuuksista. Suunnitelma uusittiin vuonna 1994 ja tänä syksynä valmistui Hirsimetsän kolmas metsäsuunnitelma. 25 vuoden kuluessa yhteismetsän puuvarasto, vuotuinen kasvu ja hakkuumahdollisuudet ovat kasvaneet voimakkaasti, luvut oheisessa taulukossa. Puuston määrä kasvaa jatkossakin aikaisempia suuremmasta hakkuusuunnitteesta huolimatta.

Ajankohtaista

14.08.2017
PIENRIISTALUVAT:
Kortteja myydään toimistolta maanantaisin klo.8.30-9.30.